Mikkeli
Tultiin tänne Laajalammen laavulle ja tänään on kuuma päivä. Laavu on kivassa kunnossa. 2 grilliä, pöytä, penkkejä, puuliiteri, lenkkeily-ja pyöräilyreittejä.
Paljon menee ohi ihmisiä ja metsässä on ihania mustikoita ja metsämansikoita.
Ollaan Milanan kans kävelty paljon ja aloin kiinnittää huomiota siihen ettei neiti oo juonu tarpeeksi. Edin hiukan hätääntyäkkin. Onneksi sain juomaan.
Nyt Milana söi omat herkut, joita ei aikaisemmin syönyt ja häntä heiluu.
En tiedä vielä jäädäänkä yöksi. Tänne on luvattu ukkosta illalla. Mikä ei kyllä haittaa. Vois tehä hyvääkin.
Elämäjärvi uimaranta Pihtipudas
Rokuassa piti olla mun, tytön ja koirien viimeinen yhteinen yö.
Lähdin Rokualta alaspäin tytön kanssa ja pysähdyttiin uimaan Elämäjärvelle.
Paikka on kaunis, hieman siellä oli rojua, mutta ei se ollenkaan haitannut. Paikalla oli vanhaa kalustoa ja elämää nähnyt grilli. Hiekkaranta oli pieni, pitkälle matala ja lapsiystävällinen.
Nurmikkoa oli paljon.
Innostuttiin paikasta niin paljon, että käytiin kaupassa ja haettiin ruokaa ja juomaa ja oltiin siellä yötä.
Aamulla tytöllä ja minulla oli kurja olo. Tyttö ei olis halunnu lähteä, enkä minä ois halunnu, että hän lähtee. Itellä meni lomafiilis hiukan siinä samalla.
Yllä olevissa kuvissa näkyy kaksi ihanaa Pieksämäen uimarantaa.
Oma loma jatkuu edelleen ja ajettiin Milanan kanssa Pieksämäelle eilen perjantaina 11.7.2025. Siinä saavuttua Pieksämäelle Milana odotti tyttöä ja koiraa. Milana hiukan vinkuikin siinä, että nyt pitäs hakea ne tänne.
Oltiin yksi yö puskaparkissa ja tämä yö 12.7.2025-> ollaan leirintäalueella.
Lämmin ilma. Todella lämmin. Olen saanut Milanankin innostumaan vesileikeistä, kun on niin helle.
Kiva juttu vielä, että Pieksämäellä on jotkut metsäkoulun tilat. Siellä oli paljon ihmisiä. Netissä kylläkin sanotaan, että Metsäkoulu on suljettu pysyvästi. Yhtäkaikki Pieksämäellä on valtava määrä hyviä vaellusreittejä. Käytiin Milanan kanssa hiukan kurkistamassa niitä.
Rokuan Kansallispuistossa Rokualla.
Leirintäalueelta ajettiin Rokuan Kansallispuistolle.
Saatiin kahden tunnin ajomatkaan laitettua koirien kanssa yli neljä tuntia.
Jätettiin autot parkkipaikalle joka oli hiukan ennen Kansallispuistoa.
Paikalla on myös leirintäalue, mutta se ei ollut oikein meidän tyylinen ja sen lisäksi vielä muita leirintäalueita huomattavasti kalliimpi. Enkä oikeesti edes nähnyt mistä luxuksesta siellä tulee tuo lisähinta.
Rokuan kansallispuistossa on useita info- ja oppikylttejä. Reitit on kartalla selkeästi ja kännykkään voi vielä ladata sovelluksen. Joten oli kyllä kumma, ettei me sitten millään ymmärretty mistä yksi reiteistä lähti. Osa reiteistä lähti leirintäalueen läheltä ja osa 600m ennen leirintäaluetta.
Me sit vaan lähettiin kävelemään koirien kanssa. Tarkoitus oli seurata sinisiä palluroita, mutta lähtöpaikalla ei nähty ainuttakaan, mutta vähän matkan päässä oli kyltti palovartijan tornille, jonne haluttiin joten lähdimme kyltin osoittamaan suuntaan.
Virhe. Tie haarautui useita kertoja eikä viittoja ollut enää missään. Valkoisia viivojakin meni siellä täällä, eikä niistäkään ottanut selkoa. Katsoimme kartasta apua ja löysimme reitille.
Palovartijan tornille me käveltiin n. 6km. Tyttö kiipesi huipulle.
Takaisin päin kuviteltiin olevan lyhyempi matka, mutta ähäkutti eipä se sitten ollutkaan. Käveltiin illan aikana yli 20 km joista osa meni seuraavan vuorokauden puolelle.
Milana oli aivan poikki, mutta Aatukoira oli aivan fiiliksissä loppuun asti.
Lenkin jälkeen koirat nukkumaan ja itse ansaitulle herkkuhetkelle.
Marjoniemi Camping Hiidenniemi
Oltiin Marjoniemi Campingissä Milanan, Tytön ja Aatukoiran kanssa 8.7.- 9.7.2025.
Käynti oli ihan perus leirintää pienellä Luxuksella. Vuokrattiin kiva kota ihan meille kahdelle, minulle ja tytölle kahdeksi tunniksi. Kiva paikka oli.
Sulkavan Isokoski (Kiuruvesi)
Google kertoi, että 20min ajomatkan päässä olisi Sulkavan Isokoski.
Auton edestä paikka näytti tältä. Vasemmalla puuliiteri ja huussi. Keskellä sininen kota ja oikealla tietotaulu.
Tietotaulun viereltä pääsi ihailemaan Isokoskea.
Tien toisella puolella oli myös parkkitilaa, veneen laskupaikka ja ihanan vehreät maisemat.
Auton takana oli kalaonninen nalle.
Kun olimme Isokoskella, illalla siellä ei ollut muita. Aamulla sinne tuli miehiä talkoisiin ja me lähdimme.
Kiitos Sulkavan Isokosken ylläpitäjille.
Palaan.
Raskas päivä
Auto tärisi ja tietä oli kurja ajaa. Tie oli monta kilometriä pitkä.
Loppupäässä autossa syttyi merkkivalo. "Automaattinen luistonestojärjestelmä (ASR) kytkeytyy toimintaan kaikissa ajonopeuksissa silloin, kun toinen vetävä pyörä tai
molemmat vetävät pyörät alkavat pyöriä tyhjää. Luistonestojärjestelmän toimiessa nopeusmittariin sijoitettu keltainen toiminnan merkkivalo palaa. Luistonestojärjestelmä jarruttaa tyhjää pyörivää niin paljon, että pyörä ei enää pyöri tyhjää."
Merkkivalosta huolimatta auto toimi vielä hyvin. Kaasuttaminen ja jarruttaminen sujuu, joten onneksi ei ole kiire heti hoitaa asiaa. Ja sen hoitaminen olisikin mahdotonta, koska kaikki alan liikkeet ovat kiinni.
Ajoimme vielä pitkän matkaa. Matkalla Kuusamosta Kajaaniin oli ihania levähdyspaikkoja joissa käytiin, muttei jääty yöksi. Kajaanista Iisalmeen olikin aika kurja matka. Yksinkertaiset maisemat eikä kivoja levähdyspaikkoja. Ajoimme siis Iisalmeen asti. Olemme täällä kaksi yötä ja huomenna Julia tulee Kiuruvedelle koiransa kanssa. Ulkoilemme yhdessä.
Eilen otettu kuva. Iisalmen keskustassa.
Tänään on Iisalmessa kaunis ilma.
Kiitos Kemijärvi
2 yötä leirintäalueella ja kolmas yö järven rannalla. Ensimmäinen yö oli pientä vesisadetta, toisena yönä satoi ja tuuli niin, että auto heilui ja kolmantenakin yönä vielä satoi.
Tornio/Haaparanta
Tiistaina 1.7.2025 me ajettiin Milanan kanssa Tornioon. Oltiin menossa sinne yöksi ja pesulaan pesee pyykkiä. Kun oli selvitetty missä pesula on ajettiin ihan vähän eteenpäin ja jätettiin auto parkkiin.
Nähtiin Ikea ja sen parkissa tosi monta matkailuautoa. En siis yhtään tienny et mikä juttu ja käveltiin Milanan kans kattomaan. Tultiin tähän:
Siinä molempien vieressä menee toi kävelytie.
Hauska juttu taas. Eli koirien vieminen Ruotsiin on kielletty, jos ei oo passia, rokotuksia, sirua ym. Mutta sit kuitenkii voi vaan kävellä Ruotsiin. Ja meillehän kävi sit niin et oltiin vahingossa Ruotsin puolella ennenko tajuttiin. Ja senkii kertoi mun tyttö joka katsoi Snapista mun sijainnin. Kysyin sit myös paikalliselta prätkätyypiltä, et mikä se Ikeajuttu on, niin sain kuulla, et ikea tarjoo niille yöpyjille aamiaisen jollai kruunumäärällä.
Tornio on kaunis paikka. Oltiin siellä keskustan sivulla parkissa yö. Sit menin pesee pyykkii ja käymään kaupassa.
Tyttö ois halunnu, et käyn siinä Haaparannan puolella olevassa maailman suurimmassa karkkikaupassa. Vielä ainakaan en käynyt.
Matka jatkui Kemijärvelle ja Kemijärvellä ollaan vielä ainakin toinen yö. Pitää hiukan muuttaa laatikoiden paikkaa, kun on suunnitelmissa lisämatkustajia ensi viikolla.
Ensi viikolla onkii sitten ulkolureittien läpikäyntiä Pohjois-Savossa.
Saanan huipulle
Me käveltiin Saanan huipulle Ma 30.6. Kokemus oli hieman erilainen kuin olin etukäteen ajatellut. Sieltä alhaalta, kun katsoo, ei saa todellista kuvaa reitistä.
Tuo yllä oleva kuva on otettu Tullin pihalta Suomen ja Norjan välillä.
Kuvassa Saana ja voisi kuvitella, että koko matka on polkua ja siksi suht helppo kävellä. Kuitenkin yli puolet yli 4km kävelystä on kivikkoista. Sumu ja pilvien vuoksi viimise1,5km näkyvyys oli 0.
Valehuippuja oli muutamia, joten kyselimme mielessämme, että "Joko ollaan perillä?" Pääasiassa siis vaelsin yhtäaikaa muiden kanssa, mutta pysähtelin kuvailemaan välillä. Mikä johti siihen, että viimiset 500m kävelin sokkona yksin. Kokemus oli jännän ja pelon rajamailla. Kun viimein näin ihmisiä kysyin onko vielä pitkälti vastaus oli onneksi:
"Olet perillä jo. Tuossa postilaatikossa on vieraskirja."
Maisemakuvat jäi väliin sumun vuoksi. Takaisin alas oli kylmä kävellä. Onneksi oli vaatteita.
Silti suosittelen kiipeämään Saanalle.
Alkumatkalla on ihanaa koivikkoja.
Koivikon jälkeen on laavu ja vessa.
Kahden kilometrin kohdalla on sanoinkuvaamattoman kauniit maisemat.
Saanan reitti on kuulemma hiukan muuttunut vuonna 2019. Puurappuset joita oli on vaihdettu kivirappusiin. Niitä ei ole paljon.
Milana jaksoi reitin hyvin, mutta oli sen verran väsynyt että yli 10km lenkkejä ei kerralla tehdä. Ei siis vaelleta rajapyykille.
Alastullessa kaikilla yhteinen voitonriemu ja kodasta sai ostaa lättyä.
Milana
Hiukan ennen Kilpisjärveä
Elisestä tähän päivään eli La 28.6. - Su 29.6. välinen yö oltiin n. 40km päässä Kilpisjärveltä.
Kun saavuimme paikkaan lumouduin täysin. Sain peruutettua auton niin, että ikkunasta näkyi joki/koski ja sen toisella puolella tunturi.
Paikalla ei silloin ollut muita.
Paikalla oli elämää nähnyt pirttikalusto ja nuotiopaikka. Lisäsin siihen nuotiopaikkaan vielä hiukan kiviä.
Tunnin kuluttua tuli pari muutakin suomalaista autoa ja sain kuulla, että kyseinen paikka onkin aika suosittu puskaparkkipaikka ja aivan täynnä matkailijoita.
Nyt kuitenkin suurin osa näistä ihmisistä suviseuroilla.
Nukuimme hyvin ilman sähköä. Yöllä satoi vettä.
Vesisade ei menoa haittaa. Pilvien ansiosta hahmottaa miten korkealla ollaan. Välillä ei sada, mutta aurinko ei kuitenkaan kunnolla paista.
Näitä puskaparkkipaikkoja on paljon Kittilä - Kilpisjärvi välillä.
Maisemat ovat niin vaikuttavat, että tekee mieli kuvata koko ajan.
Salamajärven Kansallispuisto
Lähtöpäivänä tärkein tavoite olikin lähteä, kauas. Ajoin 6 tuntia Turusta.
Henkilökunta on ystävällistä. Paikalla on myös lasten leikkipaikka ja ulkovessa.
Vettä satoi ihan kaatamalla. Sateesta huolimatta reissuun lähtijöitä näki parkkipaikalla.
Milana ressukka oli aivan läpimärkä. Kuitenkin Milanan turkki kuivui yllättävän nopeesti.
Eläimiä ei kansallispuistossa nyt nähty.
Järven ympäri menevä 6km polku on juurakkoinen ja kivikkoinen.
Milanan kanssa se meni helposti, sain pyytää odottamaan, ettei vedä.
