Rokuan Kansallispuistossa Rokualla.
Leirintäalueelta ajettiin Rokuan Kansallispuistolle.
Saatiin kahden tunnin ajomatkaan laitettua koirien kanssa yli neljä tuntia.
Jätettiin autot parkkipaikalle joka oli hiukan ennen Kansallispuistoa.
Paikalla on myös leirintäalue, mutta se ei ollut oikein meidän tyylinen ja sen lisäksi vielä muita leirintäalueita huomattavasti kalliimpi. Enkä oikeesti edes nähnyt mistä luxuksesta siellä tulee tuo lisähinta.
Rokuan kansallispuistossa on useita info- ja oppikylttejä. Reitit on kartalla selkeästi ja kännykkään voi vielä ladata sovelluksen. Joten oli kyllä kumma, ettei me sitten millään ymmärretty mistä yksi reiteistä lähti. Osa reiteistä lähti leirintäalueen läheltä ja osa 600m ennen leirintäaluetta.
Me sit vaan lähettiin kävelemään koirien kanssa. Tarkoitus oli seurata sinisiä palluroita, mutta lähtöpaikalla ei nähty ainuttakaan, mutta vähän matkan päässä oli kyltti palovartijan tornille, jonne haluttiin joten lähdimme kyltin osoittamaan suuntaan.
Virhe. Tie haarautui useita kertoja eikä viittoja ollut enää missään. Valkoisia viivojakin meni siellä täällä, eikä niistäkään ottanut selkoa. Katsoimme kartasta apua ja löysimme reitille.
Palovartijan tornille me käveltiin n. 6km. Tyttö kiipesi huipulle.
Takaisin päin kuviteltiin olevan lyhyempi matka, mutta ähäkutti eipä se sitten ollutkaan. Käveltiin illan aikana yli 20 km joista osa meni seuraavan vuorokauden puolelle.
Milana oli aivan poikki, mutta Aatukoira oli aivan fiiliksissä loppuun asti.
Lenkin jälkeen koirat nukkumaan ja itse ansaitulle herkkuhetkelle.
