Saanan huipulle

Me käveltiin Saanan huipulle Ma 30.6. Kokemus oli hieman erilainen kuin olin etukäteen ajatellut. Sieltä alhaalta, kun katsoo, ei saa todellista kuvaa reitistä.

Tuo yllä oleva kuva on otettu Tullin pihalta Suomen ja Norjan välillä.

Kuvassa Saana ja voisi kuvitella, että koko matka on polkua ja siksi suht helppo kävellä. Kuitenkin yli puolet yli 4km kävelystä on kivikkoista. Sumu ja pilvien vuoksi viimise1,5km näkyvyys oli 0.

Valehuippuja oli muutamia, joten kyselimme mielessämme, että "Joko ollaan perillä?" Pääasiassa siis vaelsin yhtäaikaa muiden kanssa, mutta pysähtelin kuvailemaan välillä. Mikä johti siihen, että viimiset 500m kävelin sokkona yksin. Kokemus oli jännän ja pelon rajamailla. Kun viimein näin ihmisiä kysyin onko vielä pitkälti vastaus oli onneksi:

"Olet perillä jo. Tuossa postilaatikossa on vieraskirja."

Maisemakuvat jäi väliin sumun vuoksi. Takaisin alas oli kylmä kävellä. Onneksi oli vaatteita.

Silti suosittelen kiipeämään Saanalle. 

Alkumatkalla on ihanaa koivikkoja. 

Koivikon jälkeen on laavu ja vessa. 

Kahden kilometrin kohdalla on sanoinkuvaamattoman kauniit maisemat. 

Saanan reitti on kuulemma hiukan muuttunut vuonna 2019. Puurappuset joita oli on vaihdettu kivirappusiin. Niitä ei ole paljon.

Milana jaksoi reitin hyvin, mutta oli sen verran väsynyt että yli 10km lenkkejä ei kerralla tehdä. Ei siis vaelleta rajapyykille.

Alastullessa kaikilla yhteinen voitonriemu ja kodasta sai ostaa lättyä.