Mäkäräiset, hyttyset ja sade
Tällä viikolla on ollut aika sateista ja vain yhtenä iltana autoon tuli ihan hirvittävä määrä mäkäräisiä ja hyttysiä, eikä minulla ollut minkäänlaista karkotetta. Auton ikkuna kuhisi sumussa itikoita.
Voitte kuvitella miten yllättynyt olin siihen, että ne oli helppo listiä ja vaikka ne purivat en huomannut mitään, eikä Milana näyttänyt merkkejä siitä, että mäkäräiset häiritsisivät. Mäkärän puremisen huomasin, kun myöhemmin listin ne ikkunaan.
Kun menin Milanan kanssa kalliokävelylle vahingossa hengitin mäkäräisen ja myöhemmin ajaessani autoa mietin tietenkin, että voisiko siitä saada keuhkokuumeen. Nyt tunnen itseni hölmöksi.
Hyttyset sitten taas. Se oli ärsyttävää.
Se ininä!
Hyttysiä ei tarvi olla kuin yksi niin se häiritsee nukkumista.
Sepä kiva, kun koitat nukkua ja korvaan inisee hyttynen. Onneksi nekin oli helppo listiä ja sitten, kun vihdoin nukahtaa, niin ei enää edes huomaa, jos sellaisia on. Ja hyttyset on sellaisia, että niitä löytyy ihan kotona Turussakin.
Milana koitti ottaa suullaan hyttysiä kiinni ja vaunussa kuuluu, kun hampaat menee yhteen. Söpöä.
Yllä oleva kuva on Kilpisjärven Retkeilykeskukselta.
Sade ei ole tunnelmaa latistanut. Salamajärvi, Oulu, Simojoki, Rovaniemi, Kittilä ja Kilpisjärvi ovat tehneet vaikutuksen.
Kysyn itseltäni:
"Miksi en tullut aikaisemmin?"
Olen käynyt Utsjoella ja se on aivan erilainen paikka, kuin Kilpisjärvi. Utsjokea väheksymättä.
Mielestäni jokaisen tulisi käydä myös Kilpisjärvellä. Niin komean kauniit ja rauhalliset maisemat.
Viikko 1/5 alkaa olla lopuillaan.
Vietetään Kilpisjärvellä hetki.
Pikkurobotit vahtii
Lähtiessä matkalle muistin yhtä-äkkiä, että olin koiraa varten ostanut valvontakameroita, joita en koskaan ottanut käyttöön. Nyt on kamerat käytössä.
Ne hälyttää liikkeestä ja äänestä. ja pystyn omalla kännykällä kääntämään kameraa.
Kamera ei ole kallis ja sovellus iCam365 oli helppo asentaa.
Mun mielestä ne on ihan ääreissöpöjä. Ihana häntä.
Myös mun tyttö on luvannut auttaa kodin vahtimisessa.
Itseään toteuttava ennustus
Sen kanssa kannattaa olla varovainen.
Siitä voi olla iso apu tai se voi tehdä tuhoa. Mistä sitten on oikein kyse?
Oikean itseään toteuttavan ennusteen on luonut/ keksinyt sosiologi Robert K. Merton. Aivan kokonaan siitä tässä nyt ei kuitenkaan ole kyse. Vaikka vahvasti sinnepäin. Minun puhuessani itseään toteuttavassa ennustuksessa on kyse oman alitajunnan voimasta ja sen mukaan toimimisesta. Olen puhunut tästä kotona ja aina ensimmäinen reaktio on, että höpö höpö oletpa sinä hassu, mutta asiaa tarkemmin pohdiskellessa siinä on järkeä. Itseasiassa ensimmäisenä tästä ajatuksesta minulle sanoi äitini, varoittaessaan minua, etten liiallisella skeptisyydellä tuhoa sen hetkistä hyvää asiaa mikä minulla oli menossa.
Puhuessani itseään toteuttavasta ennustuksesta
tarkoitan siis alitajuntaa ja sitä miten pikkuhiljaa alat alitajuisesti toimimaan oman haaveesi eteen. 
Eli kuvitellaan, että käyt töissä ja sinulla olisi varaa ostaa oma koti. Et kuitenkaan ole tarpeeksi rohkea. Joten päätät, ettet osta asuntoa. Kuitenkin välillä käyt netissä katsomassa ilmoituksia asunnoista. Evästeet tuovat mainoksia puhelimeesi. Pian sanot haaveesi ääneen jollekin ja kohta olet tarpeeksi rohkea menemään ensimmäiseen asuntoesittelyyn. Onnea uuden asunnon omistajalle.
Olet ollut kauan sinkku ja toivonut, että löytäisit jonkun. Kuitenkin olet pettynyt ettet ole löytänyt ketään ja murjotat, kunnes joku sanoo, että hymysi on kaunis, löydät kyllä jonkun. Alat hymyilemään enemmän ja ajattelet, että ehkä sittenkin. Hymysi kiinnittää toisten huomion ja pian joku pyytää sinua ulos. Kohta päätätte hääpäivän.
Tarpeeksi monta kertaa, kun sanot itsellesi "Minä pystyn siihen".
Uskot, että pystyt. Tuntui se aluksi kuinka vaikealta tahansa.
Minun kohdallani se oli koulu. Sain päähäni lukea sairaanhoitajaksi, mutta en tiennyt siitä mitään. Miten sinne kouluun edes haetaan? Puhuin kavereille, he eivät tienneet asiasta mitään. Yksi kaunis ilta istuin koneella ja aloin selvittää miten kouluun haetaan. Törmäsin englanninkieliseen linjaan ja aloin kääntää ilmoitusta. Seuraavana päivänä olin laittanut hakemuksen. Asia oli pikkuhiljaa kypsynyt päässä ja mielessä. Mitä jos? Ja ennen, kuin tajusinkaan mitä olin tehnyt sain kutsun pääsykokeeseen.
Vahinko vain, se toimii myös toisinpäin.
Kuvitellaan, että olet parisuhteessa ja kumppanisi haluaa muuttaa yhteen. Muutatte yhteen, mutta päätät pitää oman asuntosi ”varalla”, jospa jotain sattuukin. Alitajuisesti et silloin kokonaan antaudu suhteeseen ja se on vaarassa kariutua. Tässä ennuste toimii negatiiviseen suuntaan. Ihmisen ollessa skeptinen ja liian varovainen tuhoaa hän sen hyvän jota on saavuttamassa. Itseään toteuttavan ennustuksen voi valjastaa alitajuntansa voimaksi ja käyttää sitä hyväksi. Tiedät, että sinulla on jonkin haave, muttet uskalla tehdä mitään. No ei se mitään.
Ota ensin yksi pieni askel eteenpäin... sitten toinen ja alitajuntasi tarttuu siihen. Pyörät lähtevät pyörimään. Vauvakuumeiselle käy lehtitelineestä ostettu vauvalehti joka jää pyörimään olohuoneen pöydälle.
Onko tämä höpöhöpöä? Sen saat päättää itse.
Kuperkeikoilla auton omistajaksi (2023)
Tämän vuoden alkupuolella (2023) innostuin ideasta, että ostaisin uuden auton, josta tekisin itselleni reissuauton.
Ajattelin tehdä pakettiautosta matkailuun käyvän auton. Ideana ei ollut heti ensimmäisestä omasta pakettiautosta tehdä sääntöjen mukaista matkailuautoa, vaan auto jolla voisin reissata itsenäisesti ympäri Suomea sekä nauttia luonnosta ja luonnon rauhasta.
Puuhasta toimeen. Ensin selasin netistä inspiraatiota toisten tuunaamista autoista ja sen jälkeen olikin pakko alkaa koeajamaan autoja. Eksyin kokonaan uudenlaiseen maailmaan, jossa olin tekemisissä autokauppojen, korjaamojen ja vakuutusyhtiön kanssa. Tämä seikkailu oli todella tuskallinen. Koska kuukausipalkka ei ole päätä huimaava, en voinut ostaa uutta autoa, vaan koeajoin käytettyjä autoja. Eräskin auto ajettiin luokseni toisesta kaupungista vain siksi, että sain todeta, että autohan pitää jotain kummallista ääntä. Myyjähän siinä sitten, että auto voidaan laittaa kuntoon, mutta osta se ensin. No en varmanakaan ostanut.
Kun oikea auto löytyi, olin aivan onneni kukkuloilla. Aina astuessani ovesta ulos näin autoni ja koko maailma hymyili. Minun oma, ihana auto. Ja sitten… Tuli se kaunis päivä. Aurinko paistoi, menin kauppaan. Auto parkkiin, luonnollisesti. Tullessani kaupasta ulos, tuli epätodellinen olo. Parkkipaikalla kauempana oli samanlainen auto. Ei, kun se olikin minun auto. Auto oli luisunut parkkipaikalla päin seinää. Aluksi kävelin kuin unessa katsomaan vahinkoja. Takavalo rikki. Pääsinkö oikeasti niin vähällä, että vain takavalo oli rikki? No en tietenkään. Seuraavaksi huomasin, ettei keskuslukitus toiminut. Soitin perheelle ja tottakai justiinsa silloin olivat viihteellä. Seuraavaksi soitin ystävälleni joka jo äänestäni kuuli, että nyt ei kaikki ollut ihan okei. Ajoin ystäväni luokse. Ystäväni perheen kanssa katsottiin, että vasen takasivupalkki oli kokonaan ottanut osumaa. Ei, ei tämä ei voi olla totta. Soitettiin vakuutusyhtiöön.
Jo puhelun aikana sain myönteisen päätöksen, että vakuutus korvaa vahingon korjauksen. Kolari Kaskoon meni.
Hetkellisesti oli iisimpi olo. Kaikki järjestyy kyllä.
Kunnes. Vein auton vakuutusyhtiön osoittamaan paikkaan, joka teki todella korkean korjausarvion. Tätä seurasi vakuutusyhtiön alhainen hinta-arvio autostani joka tässä maailmassa johtaa siihen, että auto menee lunastukseen. Päähän siinä tulee kipeäksi. Miten voi olla, että niin pieneltä tuntuva asia, kuin laittaa käsijarru päälle voi johtaa siihen, että koko auto menee lunastukseen? Varsinkin, kun ulkoa päin autosta ei huomaa suurta vahinkoa.
Ja miten ihmeessä minulta voitaisiin lunastaa auto, vastoin minun tahtoani? Ei auttanut kuin kertoa faktat vakuutusyhtiön työntekijälle. En luovu autosta ja jos se viedään minulta, dramaattisesti: Hyppään Aurajokeen.
Vakuutusyhtiön tyyppi sitten, että okei, voidaan sopia kertakorvaustyyppisestä ratkaisusta. Hae se auto sieltä vakuutusyhtiön osoittamasta paikasta ja hanki joku halvempi paikka ja jos se löytyy, niin kaikki on ok. Sillä hetkellä olin kaukana siitä paikasta, mutta se ei ollut este. Lähdin heti ja kävelin hakemaan auton. Myöhemmin ihmettelin, että miksi ihmeessä en ottanut skuuttia, mutta pää oli ihan jumissa.
Korjaamo löytyi. Olin niin helpottunut, että jopa innostuin lupautumaan korjaamon omistajalle kotiorjaksi jos auto tulee kuntoon. Siinä tilanteessa olisin hakenut vaikka kuun taivaalta. Ainakin siltä tuntui.
Tänään sain auton takaisin. Maksoin omavastuun, vakuutus maksaa lopun. Nyt pelkään jättää autoa mihinkään yksin. Tarkastan käsijarrun kolmesti.
Viimeinen pala
Minulla on kolme lasta. Olen kertonut, että kaksi vanhempaa ovat muuttaneet jo omilleen ja elävät omaa elämäänsä. Toinen heistä on perustanut perheen.
Mieleeni tuli muisto heidän lapsuudestaan, muisto joka sopii vertauskuvaksi hoitoalan henkilökunnan tilanteeseen.
Lapsillani oli pitkään tapana tapella siitä, että kuka sai viimeisen palan tai kappaleen. Jos pöydässä oli paketillinen keksejä ja ne jaettiin tasan kaikille, tuli riita: Se joka sai viimeisen palan oli pahis. Lasteni ollessa pieniä koitin selvittää heille moneen otteeseen, ettei sillä ole väliä kuka sai viimeisen palan, kun kaikki jaettiin tasan.
Osalla hoitoalan työskentelijöistä on sama tilanne. He ovat koulutettuja, ahkeria, omistautuneita työntekijöitä ja ansainneet palkkansa, mutta aina, kun joku ottaa palkan puheeksi alkaa huuto: Hoitoalan työntekijät haluavat viimeisen palan. Ei ole enää varaa maksaa.
Tämä tarkoittaa sitä, että muiden palkkataistelut ovat onnistuneita. Hoitajien palkkataistelu on lähinnä epätoivoista yrittämistä. Ei voi pyytää palkkaa, koska sitten kaataa koko Suomen talouden. Ei voi mennä lakkoonkaan, koska silloin hylkää potilaat. Hoitoalan työntekijät vastaavat ihmisten terveydestä ja hyvinvoinnista ja tinkivät omastaan.
Olen lukenut paljon otsikoita joilla perustellaan, ettei hoitoalan henkilökunnalle kertakaikkiaan ole varaa maksaa. Kuitenkin joskus jää totuus varjoon: Joissakin Suomen kunnissa budjetti on ylijäämäinen huolimatta siitä, mikä hoitohenkilökunnan palkka on. Terveydenhuoltomenot ovat ne jotka menevät yli suunnitelman. On siis suunniteltu pienesti. Vai, ovatko terveydenhuoltomenot mielestäsi se josta tingitään?
Monet korkeakoulutetut sairaanhoitajat tekevät työtään pienellä palkalla josta käteen jää vajaa 2000€ ja puolet menee asumiseen. Vastaavasti monet muut korkeakoulutetut henkilöt eri aloilta saavat parempaa palkkaa. Muistuttaisin myös, että hoitoalalla oltiin tilanteeseen kypsiä jo ennen koronaa.
Hoitajien palkkakeskustelut menevät nykyään tähän tyyliin:
Hoitajat haluavat palkkaa... Ei ole varaa maksaa... Piste.
Hoitajat haluavat viimeisen palan. Sairaanhoitajat eivät voi vaatia edes sitä palaa joka heille koulutuksen puolesta kuuluisi.
Sen ei pitäisi olla näin. Nyt tulisi keskustella asiasta ratkaisukeskeisesti. Mitä tulisi tehdä ja miten. Ei tule tehdä hätiköityjä päätöksiä, jonka pelkään menevän näin: Otetaan ulkomailta halpa kouluttamaton henkilökunta, lisätään samaan aikaan hoitoalan työntekijöiden vastuuta ja kohta meillä on käsissämme hätiköityjen päätösten seurauksena vielä isompi kaaos.
Kaaos, jossa ihmisiä ei osata hoitaa.
Erikoissairaanhoidon osastoilla sairaanhoitajat tuskastelevat sitä, että heille lisätään liikaa vastuuta joka heistä kuuluisi lääkäreille, kun samaan aikaan terveyskeskuksen vuodeosastoilla sairaanhoitajat keittävät aamupuuron. Mielestäni kumpikaan ei ole sairaanhoitajan koulutuksen vastaavaa työtä, eikä kuuluisikaan olla. Asioihin voidaan vaikuttaa jo paljon pelkästään sillä, että ihmiset tekevät sitä työtä mihin heidät on koulutettu. 
Törmäsin myös lehtikirjoitukseen jossa kerrotaan, että vain pieni määrä sairaanhoitajista vaihtaa alaa. Tässä kirjoituksessa oli kerrottu, että viran saaneet hoitajat pysyivät työpaikoillaan. Kirjoituksesta oli jätetty pois sijaisuuksia tekevät hoitajat, jotka menevät työpaikan mukana. Tämä sijaisten pyörittäminen paikasta toiseen myöskin vaikeuttaa sijaisten saamista juuri tarpeen vaatiessa ja hämää tilastoja. Olen sitä mieltä, että sairaanhoitajien tulisi saada ammattiaan vastaavaa työtä ja osaamistaan vastaavaa palkkaa.
Otetaan sille!
Alkoholi se monen kaveri, rentouttaja,
juhlatunnelman kohottaja,
kielenkantojen löysentäjä ja ongelma.
Mietin kauan kirjoittaisinko tästä aiheesta, koska pelkäsin, että lukijat hermostuvat ja ottavat sen saarnaamisena. Saarnaaminen ei kuitenkaan ole minun tarkoitukseni. Tarkoitukseni on kertoa teille aiheesta josta tiedän paljon. Itse en ole alkoholisti tai absolutisti, mutta tiedän paljon ihmisiä, jotka viina on vienyt mennessään.
Olen sitä mieltä, että ihmisen tulee saada tehdä itse päätökset koskien omaa elämäänsä, mutta päätökset tulisi tehdä niin, että kaikki faktat ovat selvillä. Holhoaminen ja saarnaaminen jääköön muille.
Toivon, että luette tämän jutun siksi, koska teitä kiinnostaa mitä haluan teille kertoa. Haluan herättää ajattelemaan asioita. Itsenne ja lähimmäisenne vuoksi. Tekstini myöskin sisältää paljon linkkejä, että kiinnostuneet saavat lisätietoa.
Itse mietin, että ovatko ihmiset loppujen lopuksi
kokonaan tietoisia siitä, miten haitallista alkoholi on?
Miten se perjantaitissuttelu pidemmän päälle kehossa vaikuttaa?
Se on se josta minä haluan kertomisen aloittaa.
Katsokaas, kun ihmisen kroppa kestää paljon. Mutta se rekisteröi paljon tietoa muistiin ja siihen jää jälki. Joskus jälki on näkyvä, kuten arpi, tai ylipaino, mutta joskus jälki jää soluun tai elimiin. Jälki voi olla neurologinen. Neurologiset jäljet ovat alkoholille tyypillisiä. Sitä ei voi ulkopuolelta nähdä. Silloin siis puhutaan alkoholin aiheuttamista pysyvistä vaurioista.
Alkoholin aiheuttamat neurologiset oireet toki näkee, kun vetää pään täyteen viinaa, mutta nyt puhun muistijäljestä. Siitä jäljestä mikä jää, kun pää on selvä ja krapula kärsitty. No mitä sitten neurologinen tarkoittaa? Neurologiset sairaudet ovat, aivojen, selkäytimen, ääreishermoston ja lihaksien erilaisia sairauksia. Esimerkiksi päänsärky, huono tasapaino, näköhäiriöt, muistiongelmat.
Yleensä ihmisen ollessa nuori, hänen ei tule ajateltua alkoholin haittoja. Bailaaminen on hauskaa ja alkoholi on laissa sallittua, ja miksei olisi? Mutta se luo myös loistavan pohjan sille, miten alkoholinkäyttö jää osaksi omaa elämisen kulttuuria. Nuorena käy bailaamassa ja, kun pöydillä tanssiminen ei enää kiinnosta, siirrytään kotisohville kavereiden kanssa. Mökkiterasseilla on ihana nauttia vuodenajoista ja rentoutua työn jälkeen. Ja kohta... Alkoholi on huomaamattasi kuulunut elämääsi jo vuosia ja vuosia. Merkkejä kroppaan on jo kerääntynyt muistiin paljon. Ensimmäisiä merkkejä näkyy, no missäs muualla, kuin vyötäröllä. Eikö vain? Kannattaa vähentää, jos ei halua jo lopettaa.
Mieti Mieti Mieti
Tässä vaiheessa kannattaa viimeistään alkaa miettiä millaisen tulevaisuuden itselleen haluaa.
Ihmisellä on nuorena varsinkin tyypillistä ajatella, etteivät päätökset joita nuorena tekee ole edessä vanhana. Harhaluulo myöskin on, että sen sitten vanhana kyllä kestää. En usko, että kestää. En ole kenenkään kuullut sanovan:
”Hei minun mielestäni on erityisen mukavaa olla vanha ja sairas”.
Olen mielessäni kehittänyt esimerkin:
[]
[] []
[] [] [] [] []
1 ruutu on vuosi alkoholin käyttöä.
5 ruutua on siis viisi vuotta.
Eli mitä enemmän vuosia kuluu, sitä enemmän ruutuja tulee kroppaan.
Kuinka monta ruutua uskoisit kroppasi kestävän? Rehellisesti?
Voit pysyä hengissä vielä 15 ruudun jälkeen, mutta neurologiset oireet ovat jo kaikkien havaittavissa. Ja muistahan. Ruutuja alkaa kerääntyä jo ensimmäisenä vuonna, kun aloitit alkoholin käytön. Rehellisesti, kuinka vanha olit silloin?
Tässä kohtaa usein ihmiset ajattelevat, että no eipä se mitään, kun lopetan, niin ruudut häipyvät. Ole tarkkana!
Ruudut jäävät. Muistijälki kroppaasi jää koko loppuelämäsi ajaksi. Hyvä uutinen on, kun alkoholin käyttö on tauolla oli niitä ruutuja kuinka monta tahansa, järjen käyttö kirkastuu ja koet voivasi paremmin. Liikkuminen, työskentely ja keskustelu on mukavampaa. Päässä on kirkkaat ajatukset. Neurologiset oireet helpottavat. Ei tarvitse salailla juomista. Perheesi ja ystäväsi ovat saaneet sinut takaisin.
Huono uutinen on, että seuraavan kerran, kun otat alkoholia sinulla on kropassasi muistissa kaikki pohjalle juomasi ruudut. Jos olet juonut pohjalle 14 ruutua ne ovat nyt sinulla pohjilla. Eli ne eivät ikinä, milloinkaan lähde kokonaan pois. Kovalle alkoholistille se voi olla kova paikka. Sitä ei ymmärrä, että kropassa on jo huono olla alkoholin vuoksi. Parin vuoden tauon jälkeen juo kunnollisen annoksen alkoholia ja huonossa tapauksessa putki jää päälle. Tässä kohtaa ennuste on huono. "Tavallisimmat koetut ja havaitut vieroitusoireet (krapulan lisäksi) ovat ahdistuneisuus, univaikeudet, levottomuus, sekavuus, vapina, hikoilu, ruumiin lämpötilan nousu, pahoinvointi ja erilaiset tuntohäiriöt sekä tasapainohäiriöt.
Näiden seurauksena todetaan usein myös voimakas verenpaineen nousu sekä pulssin kiihtyminen. Voimakkaisiin vieroitusoireisiin saattaa liittyä lisäksi näkö- ja kuuloharhoja, psykoottisia oireita, tajuttomuutta sekä kouristuskohtauksia (”viinakramppi”)". Alkoholin aiheuttamat vieroitusoireet | Päihdelinkki.fi (paihdelinkki.fi)
Edellä mainitut viinakrapit voivat viedä ihmiseltä hengen. Siksi alkoholin käyttöä ei tulisi lopettaa yksin, kuin seinään. Jos kramppiin ei saa apua, siihen voi kuolla.
Perheesi ja ystäväsi
Vaikutukset ympäristöösi joita et huomaa ovat suuret ja kestävät vuosia. Vaikka sinulla ei olisi alkoholiongelmaa, niin jokainen kerta, kun lapsesi näkee ihmisen humalassa se jättää häneen henkisen jäljen.
Jos olet aikuinen jolla on lapsia on aivan varma, että juomisesi tekee ikuisen jäljen lapseesi. Lapsen silmissä vanhempi esiintyy ailahtelevana ja arvaamattomana. Lapsi peittelee vanhempien juomista ja yrittää saada vanhempiaan lopettamaan.
Lapsi voi jäädä asian kanssa yksin. Tämä johtuu siitä, että meille ihmisille on vaikeaa mennä sanomaan kenellekään miten heidän tulisi elämäänsä elää. Puolison puuttuminen sitten taas voidaan kokea nalkuttamisena. Lasten lisäksi juomisesta ahdistuu myös raitis puoliso, joka ei aina uskalla erota.
Ja ne valheet. Ne valheet joita alkoholisti kertoo, itselleen ja muille. Ne valheet joita perhe kertoo kylillä, ettei hävettäisi. Ne valheet jotka ovat todella uskottavia. Niin uskottavia, että niihin uskotaan.
Netissä on loistavat sivut aiheesta. www.lasinenlapsuus.fi
Sieltä löytyy testejä joita voi tehdä liittyen omaan juomiseen. Sivuilta löytyy paljon muutakin tietoa. Suosittelen käymään, vaikka itsellä tai perheellä ei ongelmaa olisikaan.
Väitetty, että juominen EI tule valtiolle kalliiksi.
Valtion talous ei kärsi alkoholismin vuoksi. Tätä asiaa on pohdittu eri laskelmilla ja julmin tutkimus, johon minulla ei ole antaa linkkiä menee näin:
Valtiolle on edullisempaa, että alkoholisti juo itsensä hengiltä ennen eläkeikää, koska silloin valtio säästää eläkemaksut. Eli, kun työssäkäyvä ihminen on tehnyt työnsä, maksanut veronsa ja tissutellut iltaisin niin, että kuolee sopivasti ennen eläkeikää, se on itseasiassa valtion kannalta kannattavaa. Loukkaannuitko? No lopeta juominen.
Tässä linkki erääseen pohdintaan taloudellisista vaikutuksista:
Alkoholin taloudelliset vaikutukset valtiolle ja yhteiskunnalle | Uusi Suomi Puheenvuoro
Mielipiteeni on, että alkoholin käyttö pitäisi säädellä samaan tyyliin kuin tupakointikin.
Itse muistan, kun olin pieni lapsi, aikuiset polttivat sisällä, autossa, sisällä työssä ja baareissa. Tiedän toki, että jotkut tekevät niin vieläkin, mutta vähemmän. Tupakointia on säädelty ja tavoitteena on Savuton Suomi 2030. Loistavaa! Linkki: Savuton Suomi 2030
Viimeisenä tärkeänä asiana haluaisin teitä kaikkia muistuttaa, että ihminen voi olla alkoholisti ja silti käydä töissä. Alkoholisti itse, omaiset tai joku ulkopuolelta asiaa katsova ihminen helposti ajattelee, ettei ongelmaa ole, koska ihminen käy työssä. Höpö höpö.
Tässä teille linkki aiheesta.
Alkoholismi työpaikalla: nyt puhuvat työssäkäyvät alkoholistit - Duunitori
Siellä eri alojen ammattilaiset kertovat alkoholismistaan ja siitä, että kävivät myös työssä:
”Merkittävä osa suomalaista alkoholisteista on työelämässä. Uutuuskirja Isä pullossa kertoo esimerkiksi tarjoilijoista, lääkäreistä ja toimistotyöläisistä, jotka salailevat humalaa ja krapulaa. Valitettavasti monella työpaikalla ongelmat lakaistaan maton alle. ”
Mistä saat apua:
Päihde- ja mielenterveyspalveluja vastuullisesti | A-klinikka.fi (a-klinikka.fi)
