Milana Hopes and Dreams - Terhikirjoittaa

Aurinkoinen päivä

Fri, 03 Apr 2026 10:56:00 +0000

Oon nyt asunut seitsemän kuukautta uudessa kodissa. Koti tuntuu kodilta, työpaikka on ihana ja kaikki ihmiset olleet tosi kivoja.

Oon nyt ollut vuodenvaihteesta asti töissä lasten pienryhmäkodissa. Työpaikasta ei oo, kuin pelkästään hyvää sanottavaa. Pieni yksikkö, tunnolliset työntekijät ja ihanat nuoret. Ja parasta on, että pitkiin vuoroihin voi ottaa koirat mukaan. Ja Joutsakin oli siellä kerran. Joutsa viihtyi niin hyvin yhden nuoren kanssa, et oikeen harmitti ottaa takas kotiin. Mutta tottakai Joutsa on minun ihana kisumisu. 🥰

Remonttien tekeminen piharakennuksissa on ollut tauolla. Säiden vuoksi. Nyt, kun aurinko paistaa tuntuu, että täytyy jatkaa kotihommia, joten aloitin kaataa tota hirvittävää aitaa tontin ympäriltä.

Täällä on silleen, et jos sanon, että asun siinä talossa, jota ympäröi kaatunut aita, kaikki tietää missä asun. 😅

Aita oli siis jo puoliksi kaatunut.🫢

Suuri Terijoensalava, johon on joskus rakennettu puumaja. Poistoon. ⬆️

Mikäköhän rata joskus ollut? Aika siistiä, koska itse suunnittelen koirille rataa tänne. ⬆️

Noi laudat ollaan jo tänään sahattu irti Niklaksen kanssa. ⬆️

Toi aita odottaa, et puran sen. ⬆️

Oon moottorisahan kanssa palotellut ton aidan ja tuli mieleen et jos käyttäis osan ja tekis yrteille sellasen korotetun yrttimaan. En ole varma.

Eilenhän me jo istuteltiin ensimmäisiä kasveja ja yrttejä itämään.

Huomenna on Pääsiäiskokko!

Aivan oikein!

En ollut kuullutkaan sellaisesta, kun Varsinaissuomessa on Juhannuskokko. Työkaveri järkeili sen niin, että Etelä-Pohjanmaalla ei ole niin paljon vesistöä, että siksi Pääsiäskokko. En kuitenkaan vielä ole selvittänyt oikeaa alkuperää. Me mennään siiten huomenna Kauhajoelle fiilisteleen kokkoa.

Sit lyhyesti:

Auto meni katsastuksesta läpi. Piti katsastaa kahdesti. Aion sitäkin purkaa ja tehdä täs joku päivä. Koirien häkkien pitää mahtuu autoon myös.

Ihan kauheesti hommaa.

Ostin ja kasasin sirkkelin Niklaksen kanssa.

Jouluna oli lunta ja se leivinuuni myös lämmitti kotia.

En oo vielä kertaakaan ajanu autoa autotalliin 😂

Kissat ja koirat voi hyvin.

En oo oppinu vielä urheileen täällä. Jännittää jotenkin. Tyhmää tiedän. Se on ainoa vaikea asia. Turussa oli oma sali, Antinlenkki ja Vaarniemenkallion rappuset.

Ootan, et päästään taas Lappiin reissuun.

Muutto, hiiret, moottorisaha

Wed, 12 Nov 2025 08:25:00 +0000

Pikkuhiljaa elämä maalla lähtee käyntiin. Touhutessa, ihan kaikessa rauhassa.

Oon kahdessa kuukaudessa kokenu enemmän uusia asioita kuin odotin, mutta kaikki olleet positiivisia kokemuksia, paitsi hiiret.

Muutto sujui ihan ok. Ei ollut mitään ihmeellisiä ongelmia. Mun lapset auttoi pakkaamisessa ja purin kamat pikkuhiljaa täällä uudessa kodissa.

Ekat pari viikkoo meni silleen et kävelin ympäri tonttia, et täällä on tollanen ja wau tollanen. Oon fiilistelly kaikkee ihan laidasta laitaan. Jopa siis puita. Mulla on suuri Terijoen salava ja kaksi aika mahtikaunista kuusta, Tuijia ja rikkaruohoi.

Sisällä alakerrassa on esim. mun pojan huone, telkkuhuone, kodinhoitohuone, pesutilat, ruokasali ja keittiö. Yläkerrassa tein yhdestä huoneesta vaatehuoneen. Kaikki vielä kesken. Haluisin ruokasaliin sit joskus oikein suuren pöydän.

Mitään bling elämää tää ei oo ollut.

Aluksi ei ollut lämmintä vettä, koska piti kutsuu ammattilainen katsomaan voiko täällä lämmittää öljyllä, edes vähän aikaa. Joo voi. Kaksi kertaa tyhjennettiin kaivot, sakokaivo ja likakaivo. Leivinuuni/ savupiippu/ lämmityspatteri, joka lämmittää taloa piti nuohota kaksi kertaa, koska luoja tietää, koska ne oli nuohottu viimeksi. Siellä oli oikeesti rannekello ja kaksi naakan pesää. OMG oikeesti. Vieläkään leivinuunia ei pääse käyttämään. Se tullaan muuraamaan kuntoon ensin.

Kaikki on olleet mulle tosi kivoja. Oon kertonu et mulle kaikki on uutta ja mua saa opettaa ja oon tarttunut jokaiseen neuvoon.

Mutta sit noi hiiret. Tää hiiritaistelu alkoi niin et näin jo itseni Aku Ankkana niiden kahden oravan kanssa. Ja mulla on kaks kissaa ja kaks koiraa. WTF. Ainakaan eläinten hajut ei pidä niit poissa.

Ensin laitoin uretaanivaahtoa tohon koloon joka on tiskipöydän alla ja ei menny kuin alle vuorokausi niin hiiret oli siitä läpi. Ne siis tulee tuolta tiskipöydän alta roskiskaappiin ja on siellä. Oli aika toivoton olo. Purin sit tätä ongelmaa aika monelle ja sain monta neuvoa. Ostinkin sit aika kasan kaikkee ja hiiret ei enää tunnu niin isolta ongelmalta. Hiiriähän on kaikissa taloissa syksyllä, kun ne etsii lämpöä ja suojaa. Kaupassa sanoivat et pakkasten tultua tilanne rauhottuu. Toivottavasti.

Suurin ongelmahan oli se, et en halunnu päästää päiviltä eläintä, mutta havahduin siihen tosiasiaan et se on talo tai hiiret. Jompikumpi.

Eilen hain moottorisahan. Hain eilen sen moottorisahan kaupan yhteydessä olevasta postista. Kävelin sen kanssa autolle fiiliksellä, et pystyn mihin tahansa. Koska en halunnu selitellä kaikille sanoin vaa et ostin moottorisahan, mutta todellisuudessa mun vanha tuttu ystävä tilas sen mulle. Tänään kokosin sen. Aluksi olin sillee et voi perhana enhän mä oo ees vuosiin nähny moottorisahaa, mut sit ajattelin, et hei oon mä semiälykäs ihminen, et miten vaikeeta se voi olla? Kasasin sen ruokasalin pöydällä. Hahhaa.

Seuraavaksi pitäis sit mennä vetää toi lintutalon sisusta alas. Siinä on puuseinät ulkopuolella, tiiliseinä sisällä ja jotkuu lintujen loosit. Aika isoi sulkia siellä on, et mitä lie kasvatettu. Siitä tulee eläimille talo. Sama kuin tosta isommasta piharakennuksenpuolikkaasta tulee koirille touhumaa. Pikkuhiljaa, mikään ei tapahdu hetkessä.

Joitakin teitä varmaan kiinnostaa mun työt. Oon ollu vasta yhdessä haastattelussa ja sitä paikkaa haki aika moni. Vaikka haastattelu meni hyvin, en saanu sitä paikkaa. Ei haittaa, uskon kyllä et töitä tekevälle löytyy.

Palaillaan!

Kohti tuntematonta

Thu, 04 Sep 2025 11:18:00 +0000

Rakastan uusia tilanteita, uuden oppimista, uusia tuulia, mutta muuttaminen ja pitkään kestävät muutoksen tilanteet ei ole niin kivoja.

Irtiaanouduin töistä.

Ostin talon.

174m2

Muuttaminen on niin raskasta. Varsinkin kun koirat on ilona ja riemuna pyytämässä huomiota ja muuttotilanne kaikkineen kestää 1,5kk.

En ollut ajatellut, että ostaisin omaa asuntoa, kunnes pankissa sitä ehdotettiin. Nykyinen asunto on vuokra-asunto ja todella kallis.

Muuttaessa nykyiseen asuntoon...3h + k rivitalo. Rivin keskimmäinen.... luulin muuttavani rauhallisemmalle alueelle, kuin millaiseksi se osoittautui.

Seuraava koti on omakotitalo ja pihalla on kaksi rakennusta mahdollisuuksia täynnä. Noi rakennukset näyttää niin paljon pienemmiltä millaisia ne on oikeasti. Huonossa kunnossa tosin. Osaan ja tykkään rakentaa. Mielessä on jo todella paljon ideoita. Agilityrata, autotalli, mökki, kennel.... Ja se sijaitsee loistavassa paikassa.

En olis uskonu et joku päivä googlaan moottorisahoja. Mulla kyllä on jo normi saha ja pistosaha.

En kerro mihin muutan, vielä.

Mutta töissä annoin vinkin: Seinäjoella on lähin Gigantti ja Kauhajoella tehtiin kaupat. Kääk!

Milana ja Rokua Kauhajoella ⬆️

Kauhajoelta 2.9.2025

Milana ja Rokua ⬆️

Kristiinankaupungissa 1.9.2025 ⬇️

Kristiinankaupunki on kaunis ja rauhallinen kaupunki.

Mäkäräiset, hyttyset ja sade

Sun, 29 Jun 2025 14:37:00 +0000

Aikaisemmin jutellessani ihmisten kanssa kesällä Lappiin matkustamisesta ihmiset mainitsevat joko ensin tai sitten jossain vaiheessa mäkäräiset. Kuuluisat kiusankappaleet joita lapissa on kuin etelässä puissa lehtiä, ne puree ja syö verta. Kuulostaa todella rajulle.

Tällä viikolla on ollut aika sateista ja vain yhtenä iltana autoon tuli ihan hirvittävä määrä mäkäräisiä ja hyttysiä, eikä minulla ollut minkäänlaista karkotetta. Auton ikkuna kuhisi sumussa itikoita.

Voitte kuvitella miten yllättynyt olin siihen, että ne oli helppo listiä ja vaikka ne purivat en huomannut mitään, eikä Milana näyttänyt merkkejä siitä, että mäkäräiset häiritsisivät. Mäkärän puremisen huomasin, kun myöhemmin listin ne ikkunaan.

Kun menin Milanan kanssa kalliokävelylle vahingossa hengitin mäkäräisen ja myöhemmin ajaessani autoa mietin tietenkin, että voisiko siitä saada keuhkokuumeen. Nyt tunnen itseni hölmöksi.

Hyttyset sitten taas. Se oli ärsyttävää.

Se ininä!

Hyttysiä ei tarvi olla kuin yksi niin se häiritsee nukkumista.

Sepä kiva, kun koitat nukkua ja korvaan inisee hyttynen. Onneksi nekin oli helppo listiä ja sitten, kun vihdoin nukahtaa, niin ei enää edes huomaa, jos sellaisia on. Ja hyttyset on sellaisia, että niitä löytyy ihan kotona Turussakin.

Milana koitti ottaa suullaan hyttysiä kiinni ja vaunussa kuuluu, kun hampaat menee yhteen. Söpöä.

Yllä oleva kuva on Kilpisjärven Retkeilykeskukselta.

Sade ei ole tunnelmaa latistanut. Salamajärvi, Oulu, Simojoki, Rovaniemi, Kittilä ja Kilpisjärvi ovat tehneet vaikutuksen.

Kysyn itseltäni:

"Miksi en tullut aikaisemmin?"

Olen käynyt Utsjoella ja se on aivan erilainen paikka, kuin Kilpisjärvi. Utsjokea väheksymättä.

Mielestäni jokaisen tulisi käydä myös Kilpisjärvellä. Niin komean kauniit ja rauhalliset maisemat.

Viikko 1/5 alkaa olla lopuillaan.

Vietetään Kilpisjärvellä hetki.

Pikkurobotit vahtii

Fri, 27 Jun 2025 09:26:00 +0000

Lähtiessä matkalle muistin yhtä-äkkiä, että olin koiraa varten ostanut valvontakameroita, joita en koskaan ottanut käyttöön. Nyt on kamerat käytössä.

Ne hälyttää liikkeestä ja äänestä. ja pystyn omalla kännykällä kääntämään kameraa.

Kamera ei ole kallis ja sovellus iCam365 oli helppo asentaa.

Mun mielestä ne on ihan ääreissöpöjä. Ihana häntä.

Myös mun tyttö on luvannut auttaa kodin vahtimisessa.

Itseään toteuttava ennustus

Fri, 20 Jun 2025 16:13:00 +0000

Sen kanssa kannattaa olla varovainen.

Siitä voi olla iso apu tai se voi tehdä tuhoa. Mistä sitten on oikein kyse?

Oikean itseään toteuttavan ennusteen on luonut/ keksinyt sosiologi Robert K. Merton. Aivan kokonaan siitä tässä nyt ei kuitenkaan ole kyse. Vaikka vahvasti sinnepäin. Minun puhuessani itseään toteuttavassa ennustuksessa on kyse oman alitajunnan voimasta ja sen mukaan toimimisesta. Olen puhunut tästä kotona ja aina ensimmäinen reaktio on, että höpö höpö oletpa sinä hassu, mutta asiaa tarkemmin pohdiskellessa siinä on järkeä. Itseasiassa ensimmäisenä tästä ajatuksesta minulle sanoi äitini, varoittaessaan minua, etten liiallisella skeptisyydellä tuhoa sen hetkistä hyvää asiaa mikä minulla oli menossa.

Puhuessani itseään toteuttavasta ennustuksesta

tarkoitan siis alitajuntaa ja sitä miten pikkuhiljaa alat alitajuisesti toimimaan oman haaveesi eteen.

Eli kuvitellaan, että käyt töissä ja sinulla olisi varaa ostaa oma koti. Et kuitenkaan ole tarpeeksi rohkea. Joten päätät, ettet osta asuntoa. Kuitenkin välillä käyt netissä katsomassa ilmoituksia asunnoista. Evästeet tuovat mainoksia puhelimeesi. Pian sanot haaveesi ääneen jollekin ja kohta olet tarpeeksi rohkea menemään ensimmäiseen asuntoesittelyyn. Onnea uuden asunnon omistajalle.

Olet ollut kauan sinkku ja toivonut, että löytäisit jonkun. Kuitenkin olet pettynyt ettet ole löytänyt ketään ja murjotat, kunnes joku sanoo, että hymysi on kaunis, löydät kyllä jonkun. Alat hymyilemään enemmän ja ajattelet, että ehkä sittenkin. Hymysi kiinnittää toisten huomion ja pian joku pyytää sinua ulos. Kohta päätätte hääpäivän.

Tarpeeksi monta kertaa, kun sanot itsellesi "Minä pystyn siihen".

Uskot, että pystyt. Tuntui se aluksi kuinka vaikealta tahansa.

Minun kohdallani se oli koulu. Sain päähäni lukea sairaanhoitajaksi, mutta en tiennyt siitä mitään. Miten sinne kouluun edes haetaan? Puhuin kavereille, he eivät tienneet asiasta mitään. Yksi kaunis ilta istuin koneella ja aloin selvittää miten kouluun haetaan. Törmäsin englanninkieliseen linjaan ja aloin kääntää ilmoitusta. Seuraavana päivänä olin laittanut hakemuksen. Asia oli pikkuhiljaa kypsynyt päässä ja mielessä. Mitä jos? Ja ennen, kuin tajusinkaan mitä olin tehnyt sain kutsun pääsykokeeseen.

Vahinko vain, se toimii myös toisinpäin.

Kuvitellaan, että olet parisuhteessa ja kumppanisi haluaa muuttaa yhteen. Muutatte yhteen, mutta päätät pitää oman asuntosi ”varalla”, jospa jotain sattuukin. Alitajuisesti et silloin kokonaan antaudu suhteeseen ja se on vaarassa kariutua. Tässä ennuste toimii negatiiviseen suuntaan. Ihmisen ollessa skeptinen ja liian varovainen tuhoaa hän sen hyvän jota on saavuttamassa. Itseään toteuttavan ennustuksen voi valjastaa alitajuntansa voimaksi ja käyttää sitä hyväksi. Tiedät, että sinulla on jonkin haave, muttet uskalla tehdä mitään. No ei se mitään.

Ota ensin yksi pieni askel eteenpäin... sitten toinen ja alitajuntasi tarttuu siihen. Pyörät lähtevät pyörimään. Vauvakuumeiselle käy lehtitelineestä ostettu vauvalehti joka jää pyörimään olohuoneen pöydälle.

Onko tämä höpöhöpöä? Sen saat päättää itse.

Kuperkeikoilla auton omistajaksi (2023)

Fri, 20 Jun 2025 15:38:00 +0000

Tämän vuoden alkupuolella (2023) innostuin ideasta, että ostaisin uuden auton, josta tekisin itselleni reissuauton.

Ajattelin tehdä pakettiautosta matkailuun käyvän auton. Ideana ei ollut heti ensimmäisestä omasta pakettiautosta tehdä sääntöjen mukaista matkailuautoa, vaan auto jolla voisin reissata itsenäisesti ympäri Suomea sekä nauttia luonnosta ja luonnon rauhasta.

Puuhasta toimeen. Ensin selasin netistä inspiraatiota toisten tuunaamista autoista ja sen jälkeen olikin pakko alkaa koeajamaan autoja. Eksyin kokonaan uudenlaiseen maailmaan, jossa olin tekemisissä autokauppojen, korjaamojen ja vakuutusyhtiön kanssa. Tämä seikkailu oli todella tuskallinen. Koska kuukausipalkka ei ole päätä huimaava, en voinut ostaa uutta autoa, vaan koeajoin käytettyjä autoja. Eräskin auto ajettiin luokseni toisesta kaupungista vain siksi, että sain todeta, että autohan pitää jotain kummallista ääntä. Myyjähän siinä sitten, että auto voidaan laittaa kuntoon, mutta osta se ensin. No en varmanakaan ostanut.

Kun oikea auto löytyi, olin aivan onneni kukkuloilla. Aina astuessani ovesta ulos näin autoni ja koko maailma hymyili. Minun oma, ihana auto. Ja sitten… Tuli se kaunis päivä. Aurinko paistoi, menin kauppaan. Auto parkkiin, luonnollisesti. Tullessani kaupasta ulos, tuli epätodellinen olo. Parkkipaikalla kauempana oli samanlainen auto. Ei, kun se olikin minun auto. Auto oli luisunut parkkipaikalla päin seinää. Aluksi kävelin kuin unessa katsomaan vahinkoja. Takavalo rikki. Pääsinkö oikeasti niin vähällä, että vain takavalo oli rikki? No en tietenkään. Seuraavaksi huomasin, ettei keskuslukitus toiminut. Soitin perheelle ja tottakai justiinsa silloin olivat viihteellä. Seuraavaksi soitin ystävälleni joka jo äänestäni kuuli, että nyt ei kaikki ollut ihan okei. Ajoin ystäväni luokse. Ystäväni perheen kanssa katsottiin, että vasen takasivupalkki oli kokonaan ottanut osumaa. Ei, ei tämä ei voi olla totta. Soitettiin vakuutusyhtiöön.

Jo puhelun aikana sain myönteisen päätöksen, että vakuutus korvaa vahingon korjauksen. Kolari Kaskoon meni.

Hetkellisesti oli iisimpi olo. Kaikki järjestyy kyllä.

Kunnes. Vein auton vakuutusyhtiön osoittamaan paikkaan, joka teki todella korkean korjausarvion. Tätä seurasi vakuutusyhtiön alhainen hinta-arvio autostani joka tässä maailmassa johtaa siihen, että auto menee lunastukseen. Päähän siinä tulee kipeäksi. Miten voi olla, että niin pieneltä tuntuva asia, kuin laittaa käsijarru päälle voi johtaa siihen, että koko auto menee lunastukseen? Varsinkin, kun ulkoa päin autosta ei huomaa suurta vahinkoa.

Ja miten ihmeessä minulta voitaisiin lunastaa auto, vastoin minun tahtoani? Ei auttanut kuin kertoa faktat vakuutusyhtiön työntekijälle. En luovu autosta ja jos se viedään minulta, dramaattisesti: Hyppään Aurajokeen.

Vakuutusyhtiön tyyppi sitten, että okei, voidaan sopia kertakorvaustyyppisestä ratkaisusta. Hae se auto sieltä vakuutusyhtiön osoittamasta paikasta ja hanki joku halvempi paikka ja jos se löytyy, niin kaikki on ok. Sillä hetkellä olin kaukana siitä paikasta, mutta se ei ollut este. Lähdin heti ja kävelin hakemaan auton. Myöhemmin ihmettelin, että miksi ihmeessä en ottanut skuuttia, mutta pää oli ihan jumissa.

Korjaamo löytyi. Olin niin helpottunut, että jopa innostuin lupautumaan korjaamon omistajalle kotiorjaksi jos auto tulee kuntoon. Siinä tilanteessa olisin hakenut vaikka kuun taivaalta. Ainakin siltä tuntui.

Tänään sain auton takaisin. Maksoin omavastuun, vakuutus maksaa lopun. Nyt pelkään jättää autoa mihinkään yksin. Tarkastan käsijarrun kolmesti.

Viimeinen pala

Fri, 20 Jun 2025 13:51:00 +0000

Minulla on kolme lasta. Olen kertonut, että kaksi vanhempaa ovat muuttaneet jo omilleen ja elävät omaa elämäänsä. Toinen heistä on perustanut perheen.

Mieleeni tuli muisto heidän lapsuudestaan, muisto joka sopii vertauskuvaksi hoitoalan henkilökunnan tilanteeseen.

Lapsillani oli pitkään tapana tapella siitä, että kuka sai viimeisen palan tai kappaleen. Jos pöydässä oli paketillinen keksejä ja ne jaettiin tasan kaikille, tuli riita: Se joka sai viimeisen palan oli pahis. Lasteni ollessa pieniä koitin selvittää heille moneen otteeseen, ettei sillä ole väliä kuka sai viimeisen palan, kun kaikki jaettiin tasan.

Osalla hoitoalan työskentelijöistä on sama tilanne. He ovat koulutettuja, ahkeria, omistautuneita työntekijöitä ja ansainneet palkkansa, mutta aina, kun joku ottaa palkan puheeksi alkaa huuto: Hoitoalan työntekijät haluavat viimeisen palan. Ei ole enää varaa maksaa.

Tämä tarkoittaa sitä, että muiden palkkataistelut ovat onnistuneita. Hoitajien palkkataistelu on lähinnä epätoivoista yrittämistä. Ei voi pyytää palkkaa, koska sitten kaataa koko Suomen talouden. Ei voi mennä lakkoonkaan, koska silloin hylkää potilaat. Hoitoalan työntekijät vastaavat ihmisten terveydestä ja hyvinvoinnista ja tinkivät omastaan.

Olen lukenut paljon otsikoita joilla perustellaan, ettei hoitoalan henkilökunnalle kertakaikkiaan ole varaa maksaa. Kuitenkin joskus jää totuus varjoon: Joissakin Suomen kunnissa budjetti on ylijäämäinen huolimatta siitä, mikä hoitohenkilökunnan palkka on. Terveydenhuoltomenot ovat ne jotka menevät yli suunnitelman. On siis suunniteltu pienesti. Vai, ovatko terveydenhuoltomenot mielestäsi se josta tingitään?

Monet korkeakoulutetut sairaanhoitajat tekevät työtään pienellä palkalla josta käteen jää vajaa 2000€ ja puolet menee asumiseen. Vastaavasti monet muut korkeakoulutetut henkilöt eri aloilta saavat parempaa palkkaa. Muistuttaisin myös, että hoitoalalla oltiin tilanteeseen kypsiä jo ennen koronaa.

Hoitajien palkkakeskustelut menevät nykyään tähän tyyliin:

Hoitajat haluavat palkkaa... Ei ole varaa maksaa... Piste.

Hoitajat haluavat viimeisen palan. Sairaanhoitajat eivät voi vaatia edes sitä palaa joka heille koulutuksen puolesta kuuluisi.

Sen ei pitäisi olla näin. Nyt tulisi keskustella asiasta ratkaisukeskeisesti. Mitä tulisi tehdä ja miten. Ei tule tehdä hätiköityjä päätöksiä, jonka pelkään menevän näin: Otetaan ulkomailta halpa kouluttamaton henkilökunta, lisätään samaan aikaan hoitoalan työntekijöiden vastuuta ja kohta meillä on käsissämme hätiköityjen päätösten seurauksena vielä isompi kaaos.

Kaaos, jossa ihmisiä ei osata hoitaa.

Erikoissairaanhoidon osastoilla sairaanhoitajat tuskastelevat sitä, että heille lisätään liikaa vastuuta joka heistä kuuluisi lääkäreille, kun samaan aikaan terveyskeskuksen vuodeosastoilla sairaanhoitajat keittävät aamupuuron. Mielestäni kumpikaan ei ole sairaanhoitajan koulutuksen vastaavaa työtä, eikä kuuluisikaan olla. Asioihin voidaan vaikuttaa jo paljon pelkästään sillä, että ihmiset tekevät sitä työtä mihin heidät on koulutettu.

Törmäsin myös lehtikirjoitukseen jossa kerrotaan, että vain pieni määrä sairaanhoitajista vaihtaa alaa. Tässä kirjoituksessa oli kerrottu, että viran saaneet hoitajat pysyivät työpaikoillaan. Kirjoituksesta oli jätetty pois sijaisuuksia tekevät hoitajat, jotka menevät työpaikan mukana. Tämä sijaisten pyörittäminen paikasta toiseen myöskin vaikeuttaa sijaisten saamista juuri tarpeen vaatiessa ja hämää tilastoja. Olen sitä mieltä, että sairaanhoitajien tulisi saada ammattiaan vastaavaa työtä ja osaamistaan vastaavaa palkkaa.

Otetaan sille!

Fri, 20 Jun 2025 10:45:00 +0000

Alkoholi se monen kaveri, rentouttaja,

juhlatunnelman kohottaja,

kielenkantojen löysentäjä ja ongelma.

Mietin kauan kirjoittaisinko tästä aiheesta, koska pelkäsin, että lukijat hermostuvat ja ottavat sen saarnaamisena. Saarnaaminen ei kuitenkaan ole minun tarkoitukseni. Tarkoitukseni on kertoa teille aiheesta josta tiedän paljon. Itse en ole alkoholisti tai absolutisti, mutta tiedän paljon ihmisiä, jotka viina on vienyt mennessään.

Olen sitä mieltä, että ihmisen tulee saada tehdä itse päätökset koskien omaa elämäänsä, mutta päätökset tulisi tehdä niin, että kaikki faktat ovat selvillä. Holhoaminen ja saarnaaminen jääköön muille.

Toivon, että luette tämän jutun siksi, koska teitä kiinnostaa mitä haluan teille kertoa. Haluan herättää ajattelemaan asioita. Itsenne ja lähimmäisenne vuoksi. Tekstini myöskin sisältää paljon linkkejä, että kiinnostuneet saavat lisätietoa.

Itse mietin, että ovatko ihmiset loppujen lopuksi

kokonaan tietoisia siitä, miten haitallista alkoholi on?

Miten se perjantaitissuttelu pidemmän päälle kehossa vaikuttaa?

Se on se josta minä haluan kertomisen aloittaa.

Katsokaas, kun ihmisen kroppa kestää paljon. Mutta se rekisteröi paljon tietoa muistiin ja siihen jää jälki. Joskus jälki on näkyvä, kuten arpi, tai ylipaino, mutta joskus jälki jää soluun tai elimiin. Jälki voi olla neurologinen. Neurologiset jäljet ovat alkoholille tyypillisiä. Sitä ei voi ulkopuolelta nähdä. Silloin siis puhutaan alkoholin aiheuttamista pysyvistä vaurioista.

Alkoholin aiheuttamat neurologiset oireet toki näkee, kun vetää pään täyteen viinaa, mutta nyt puhun muistijäljestä. Siitä jäljestä mikä jää, kun pää on selvä ja krapula kärsitty. No mitä sitten neurologinen tarkoittaa? Neurologiset sairaudet ovat, aivojen, selkäytimen, ääreishermoston ja lihaksien erilaisia sairauksia. Esimerkiksi päänsärky, huono tasapaino, näköhäiriöt, muistiongelmat.

Neurologia - Terveystalo

Yleensä ihmisen ollessa nuori, hänen ei tule ajateltua alkoholin haittoja. Bailaaminen on hauskaa ja alkoholi on laissa sallittua, ja miksei olisi? Mutta se luo myös loistavan pohjan sille, miten alkoholinkäyttö jää osaksi omaa elämisen kulttuuria. Nuorena käy bailaamassa ja, kun pöydillä tanssiminen ei enää kiinnosta, siirrytään kotisohville kavereiden kanssa. Mökkiterasseilla on ihana nauttia vuodenajoista ja rentoutua työn jälkeen. Ja kohta... Alkoholi on huomaamattasi kuulunut elämääsi jo vuosia ja vuosia. Merkkejä kroppaan on jo kerääntynyt muistiin paljon. Ensimmäisiä merkkejä näkyy, no missäs muualla, kuin vyötäröllä. Eikö vain? Kannattaa vähentää, jos ei halua jo lopettaa.

Mieti Mieti Mieti

Tässä vaiheessa kannattaa viimeistään alkaa miettiä millaisen tulevaisuuden itselleen haluaa.

Ihmisellä on nuorena varsinkin tyypillistä ajatella, etteivät päätökset joita nuorena tekee ole edessä vanhana. Harhaluulo myöskin on, että sen sitten vanhana kyllä kestää. En usko, että kestää. En ole kenenkään kuullut sanovan:

”Hei minun mielestäni on erityisen mukavaa olla vanha ja sairas”.

Olen mielessäni kehittänyt esimerkin:

[]

[] []

[] [] [] [] []

1 ruutu on vuosi alkoholin käyttöä.

5 ruutua on siis viisi vuotta.

Eli mitä enemmän vuosia kuluu, sitä enemmän ruutuja tulee kroppaan.

Kuinka monta ruutua uskoisit kroppasi kestävän? Rehellisesti?

Voit pysyä hengissä vielä 15 ruudun jälkeen, mutta neurologiset oireet ovat jo kaikkien havaittavissa. Ja muistahan. Ruutuja alkaa kerääntyä jo ensimmäisenä vuonna, kun aloitit alkoholin käytön. Rehellisesti, kuinka vanha olit silloin?

Tässä kohtaa usein ihmiset ajattelevat, että no eipä se mitään, kun lopetan, niin ruudut häipyvät. Ole tarkkana!

Ruudut jäävät. Muistijälki kroppaasi jää koko loppuelämäsi ajaksi. Hyvä uutinen on, kun alkoholin käyttö on tauolla oli niitä ruutuja kuinka monta tahansa, järjen käyttö kirkastuu ja koet voivasi paremmin. Liikkuminen, työskentely ja keskustelu on mukavampaa. Päässä on kirkkaat ajatukset. Neurologiset oireet helpottavat. Ei tarvitse salailla juomista. Perheesi ja ystäväsi ovat saaneet sinut takaisin.

Huono uutinen on, että seuraavan kerran, kun otat alkoholia sinulla on kropassasi muistissa kaikki pohjalle juomasi ruudut. Jos olet juonut pohjalle 14 ruutua ne ovat nyt sinulla pohjilla. Eli ne eivät ikinä, milloinkaan lähde kokonaan pois. Kovalle alkoholistille se voi olla kova paikka. Sitä ei ymmärrä, että kropassa on jo huono olla alkoholin vuoksi. Parin vuoden tauon jälkeen juo kunnollisen annoksen alkoholia ja huonossa tapauksessa putki jää päälle. Tässä kohtaa ennuste on huono. "Tavallisimmat koetut ja havaitut vieroitusoireet (krapulan lisäksi) ovat ahdistuneisuus, univaikeudet, levottomuus, sekavuus, vapina, hikoilu, ruumiin lämpötilan nousu, pahoinvointi ja erilaiset tuntohäiriöt sekä tasapainohäiriöt.

Näiden seurauksena todetaan usein myös voimakas verenpaineen nousu sekä pulssin kiihtyminen. Voimakkaisiin vieroitusoireisiin saattaa liittyä lisäksi näkö- ja kuuloharhoja, psykoottisia oireita, tajuttomuutta sekä kouristuskohtauksia (”viinakramppi”)". Alkoholin aiheuttamat vieroitusoireet | Päihdelinkki.fi (paihdelinkki.fi)

Edellä mainitut viinakrapit voivat viedä ihmiseltä hengen. Siksi alkoholin käyttöä ei tulisi lopettaa yksin, kuin seinään. Jos kramppiin ei saa apua, siihen voi kuolla.

Perheesi ja ystäväsi

Vaikutukset ympäristöösi joita et huomaa ovat suuret ja kestävät vuosia. Vaikka sinulla ei olisi alkoholiongelmaa, niin jokainen kerta, kun lapsesi näkee ihmisen humalassa se jättää häneen henkisen jäljen.

Jos olet aikuinen jolla on lapsia on aivan varma, että juomisesi tekee ikuisen jäljen lapseesi. Lapsen silmissä vanhempi esiintyy ailahtelevana ja arvaamattomana. Lapsi peittelee vanhempien juomista ja yrittää saada vanhempiaan lopettamaan.

Lapsi voi jäädä asian kanssa yksin. Tämä johtuu siitä, että meille ihmisille on vaikeaa mennä sanomaan kenellekään miten heidän tulisi elämäänsä elää. Puolison puuttuminen sitten taas voidaan kokea nalkuttamisena. Lasten lisäksi juomisesta ahdistuu myös raitis puoliso, joka ei aina uskalla erota.

Ja ne valheet. Ne valheet joita alkoholisti kertoo, itselleen ja muille. Ne valheet joita perhe kertoo kylillä, ettei hävettäisi. Ne valheet jotka ovat todella uskottavia. Niin uskottavia, että niihin uskotaan.

Netissä on loistavat sivut aiheesta. www.lasinenlapsuus.fi

Sieltä löytyy testejä joita voi tehdä liittyen omaan juomiseen. Sivuilta löytyy paljon muutakin tietoa. Suosittelen käymään, vaikka itsellä tai perheellä ei ongelmaa olisikaan.

Väitetty, että juominen EI tule valtiolle kalliiksi.

Valtion talous ei kärsi alkoholismin vuoksi. Tätä asiaa on pohdittu eri laskelmilla ja julmin tutkimus, johon minulla ei ole antaa linkkiä menee näin:

Valtiolle on edullisempaa, että alkoholisti juo itsensä hengiltä ennen eläkeikää, koska silloin valtio säästää eläkemaksut. Eli, kun työssäkäyvä ihminen on tehnyt työnsä, maksanut veronsa ja tissutellut iltaisin niin, että kuolee sopivasti ennen eläkeikää, se on itseasiassa valtion kannalta kannattavaa. Loukkaannuitko? No lopeta juominen.

Tässä linkki erääseen pohdintaan taloudellisista vaikutuksista:

Alkoholin taloudelliset vaikutukset valtiolle ja yhteiskunnalle | Uusi Suomi Puheenvuoro

Mielipiteeni on, että alkoholin käyttö pitäisi säädellä samaan tyyliin kuin tupakointikin.

Itse muistan, kun olin pieni lapsi, aikuiset polttivat sisällä, autossa, sisällä työssä ja baareissa. Tiedän toki, että jotkut tekevät niin vieläkin, mutta vähemmän. Tupakointia on säädelty ja tavoitteena on Savuton Suomi 2030. Loistavaa! Linkki: Savuton Suomi 2030

Viimeisenä tärkeänä asiana haluaisin teitä kaikkia muistuttaa, että ihminen voi olla alkoholisti ja silti käydä töissä. Alkoholisti itse, omaiset tai joku ulkopuolelta asiaa katsova ihminen helposti ajattelee, ettei ongelmaa ole, koska ihminen käy työssä. Höpö höpö.

Tässä teille linkki aiheesta.

Alkoholismi työpaikalla: nyt puhuvat työssäkäyvät alkoholistit - Duunitori

Siellä eri alojen ammattilaiset kertovat alkoholismistaan ja siitä, että kävivät myös työssä:

”Merkittävä osa suomalaista alkoholisteista on työelämässä. Uutuuskirja Isä pullossa kertoo esimerkiksi tarjoilijoista, lääkäreistä ja toimistotyöläisistä, jotka salailevat humalaa ja krapulaa. Valitettavasti monella työpaikalla ongelmat lakaistaan maton alle. ”

Mistä saat apua:

Päihde- ja mielenterveyspalveluja vastuullisesti | A-klinikka.fi (a-klinikka.fi)